Gringo

Vaikka blogi onkin ollut kuopattuna jo parin vuoden ajan, haluisin kuitenkin kirjoittaa muutamia mietteitä tapahtuneesta.

Gringo jouduttiin yllättäen lopettamaan valitettavan onnettomuuden takia täysin yllättäen. Tapahtuma oli todella huonoa tuuria, eikä sitä olisi voinut kukaan estää. Koko tilanne tuntuu niin absurdilta ja siksi järkytys ehkä on niin suuri - toisaalta tilannetta en vieläkään ymmärrä ja shokkitila on jatkunut jo päiviä. Välillä unohdan koko asian ja yhtäkkiä se iskee taas niin musertavasti. Aivan sanoinkuvailemattoman suuri tyhjyys.

Gringoa hoidin alkaen 20.7.2010, sen poismenoon saakka. Tuolloin en olisi koskaan osannut arvata, kuinka tärkeä ja merkityksellinen hevonen se tulisi minulle vielä olemaan. Nuorempana Gringo oli melkoisen arka ja näki pieniä vihreitä miehiä ihan joka paikassa, mutta vuosien mittaan välillemme syntyi vahva luottamus. Jos Gringo pelkäsi jotain, riitti pari rauhoittavaa sanaa niin se rauhottui. Aina tallille saapuessani Gringo tunnisti ääneni, kun kutsuin sitä. Pelkästään se miten hevonen osoitti omaa kiintymystään, riitti pelastamaan huonommankin päivän. Gringo oli suorastaan täydellinen hevonen - se oli upea kouluratsu, nuorempana upea esteratsu, täydellinen herrasmies, täydellinen ystävä. Gringo rapsutti aina takaisin, kun sen kaulaa rapsutti, niin paljon se hellyttään rakkaille ihmisille osoitti. Gringo oli upein hevonen, kellä koskaan olen päässyt ratsastamaan. Se kaikki siitä huokuva voima, minkä selkään asti tunsi - sellaista ratsastus voi olla parhaimmillaan, enkä kenenkään muun hevosen kanssa tätä tunnetta koskaan kokenut.

Gringo oli monta vuotta tuki ja turvani. Kun kaksi muuta todella minulle todella rakasta hevosta kuoli lyhyen ajan sisällä, Gringo oli se joka vei ajatukseni muualle. Viime vuodet aikuistumisen kynnyksellä, kaikki elämänmuutokset ovat olleet vaikeita ja sekavia. Rinnallani oli kuitenkin Gringo, jota aina kiitin siitä että on olemassa, että en tiedä mitä tekisin ilman sitä. Gringo oli paras ystäväni ja rakastin sitä niin paljon. Koen oloni niin epäreiluksi ja riistetyksi tällä hetkellä. Tuntuu, että elämältä on lähteny pohja. Gringo ei koskaan tehnyt mitään väärää, se olisi ansainnut elätä pitkän ja onnellisen elämän. Sanonta, että parhaat lähtee ensimmäisenä pätee täysin.

Gringo on jättänyt minuun niin pysyvän ja vaikuttavan jäljen. En ole koskaan tuntenut tälläistä surua ja menetystä, ikävä on niin järisyttävän suurta. Rakas Gringo, antaisin vaikka toisen käteni jos palaisit takaisin luoksemme.

Once upon a time there was a horse

Järjetön ikävä. Kaikesta huolimatta, vaikka kannankin menneisyyttä aina mukanani ja se painaa minua aika-ajoin, en kuitenkaan tahtoisi palata ajassa taaksepäin. Tietenkin olisi ihanaa viettää vielä muutama hetki rakkaiden kanssa, mutta kaikki loppuu aikanaan. Kaikki tämä kaipaus, ikävä ja tuska - sen täytyy olla merkki siitä, että se todellakin oli kaiken arvosta.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Vaikka en olekkaan päässyt täysin käsittelemään näitä asioita loppuun, yritän katsoa tulevaan ja siinä minua on auttanut todella paljon rakkaat hevosystäväni, jotka vievät ajatukseni muualle. Jos olisin jäänyt vain tyhjän päälle, olisi kaikki varmasti ollut vielä vaikeampaa.

Once upon a time there was a horse

This horse was a projection of my dreams

This horse made my life whole.

 

2002-2014

Aamuratsasteluita

Olen nyt muutaman viikon jo käynyt aina joku päivä alkuviikosta ratsastamassa Gringolla aamuisin. Omistaja on ollut pari kertaa nyt katsomassa kun menen, en muista itseasiassa että olisi koskan ennen nähnyt kun ratsastajan Gringolla.. :D täytyy kiittää, että hänellä on niin paljon luottamusta minuun. Aikasemmin olen antanut Gringon tulla aluksi aavistkuksen liian ylös, "nojaamaan" kädelle. Sipe kuitenkin neuvoi tekemään paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, sillä niiden avulla se tulee sieltä pois ja huomasin saman itse välittömästi. Kuitenkin saatiin hyvää palautetta paljon ja Sipe tuntui olevan (en tiedä, jopa yllättävän?) tyytyväinen Gringon ja minun yhteistyöhöni.

Viime viikolla

 Olin siis tänä aamunakin ridailemassa poitsulla. Aamulla herätessäni flunssa tuntui väkisin painavan päätäni takaisin tyynyyn, mutta onneksi tallilla jotenkin aina piristyy. Ulkona oli hirveä sadesää joten en tavanomaisen pitkää alkumaastokävelyä päässyt suorittamaan, mutta onneksi saatiin olla maneesissa melkein koko aika yksin, niin luksusta!

Menin käyntiä aika kauan, pitkillä sivuilla tein aina väistöä tai avoa ja lyhyilla sivuilla pysähdyksiä, välillä myös peruutuksia. Gringo oli tosi kivan tuntuinen jo tässä, väisti pienemmilläkin avuilla ja pysähdyksiin riitti pieni takareisien puristus/taakseveto. Koitin siis ratsastaa mahdollisimman pyöreäksi ja eteenalas, heppa oli todella myötämielinen ja rentoutui nopeasti. Tein molempiin suuntiin ja lopuksi otin vielä muutamia väistöjä pois päin uralta, 5m sivulle ja 5m takaisin uralle.
Ravissa alkuympyröiden jälkeen tein aika samalla tavalla pl. pysähdykset, väistöjä uralla ja myös pois uralta, sekä keskihalkasijalta uralle. Tehtiin myös muutamia temponmuutoksia, checkejä että heppa on pohkeella ja ei vitsi se oli niin hyvä, totteli välittömästi koko ajan. Välissä käynnissä taas pysähdyksiä ja peruutuksia, sitten uudestaan toiseen suuntaan.

Kävelyllä viikonloppuna

 Laukassa otin vain muutamia ympyröitä ja uralla keskityin suoruuteen, Gringollahan ei voi muutenkaan vielä laukata kovinkaan pitkään. Ympyröillä otin avoimella kaarella hieman kokoon, sekä tein lyhyitä pätkiä avomaista väistöä. On niin jännä, vaikka oon tavallaan suhteellisen pieni Gringolla, pystyn nykyään istunnalla pitämään sen ihan helposti kasassa laukassa vaikka se onkin sellaista heittoistuintyyppistä. Aino ongelma mikä josksu on ollut, on se laukan nosto. Ratsastuskouluavuilla kun nostat, Gringo "hypähtää" hirveällä voimalla siihen laukkaan. Nyt oon onneksi jo tottunut, pieni paino sisäistuinluulla ja ollaan jo laukassa.. Olispa kaikki hepat näin herkkiä. En kohta voi tyytyä enään vähempään. Taluttelin loppukäynnit ja käveltiinkin aika tovi. Gringo on niin mun koira nykyään, haluaa vaa nuolla mun naamaa ja päätä, syödä hiukseni ja muutenkin kävelee turpa mun selässä/päässä/olkapäässä.. Välillä vähän kuumottaa jos toi nyt jostain hypähtää suoraan niskaani :D Mutta en minä häntä voi kieltää, jos hän on niin seurallinen.. Oon kyl tosi iloinen, että meidän "suhde" on parantunu tosi paljon nyt. Gringo harvemmin pelleilee enään, jos säikähtää rauhoittuu nopeasti, ei juoksen mun kanssa tarhan portista ja pysyy paremmin karsinassaan. Maailman hienoin heppa <3

Uljas, komea, näyttävä GP-hevonen Sir G

Estekisat 29.11

Oma seurani HeWi järjesti viime lauantaina seuraestekarkelot, joissa kilpailtiin samalla mäen seurojen estemestaruuksista. Itse osallistuin Pilvellä luokkaan 90cm.

Kävelin radan ensimmäisen kerran jo ennen ekan luokan alkua yhdessä Saran kanssa, joka pääsi ensimmäisenä kokeilemaan Santtua kilpailuissa jälkeeni. Auttelin myös veryttelyssä, mikä sujui heidän osaltaan todella hienosti. Harmittavasti Santtu kuitenkin jännittyi niin paljon radalla, mikä johti kahteen kieltäytymiseen.

Pilvellä meni myös Ella 80cm, heillä aivan loistava rata sairaan nopealla ajalla, mutta yksi saamarin puomi tuli alas. Olisivat voittaneet ilman pudotusta, mutta sijoittuivat silti sijalle 10. Kävelin vielä vielä ennen 90cm alkua radan uudestaan estevalkkuni kanssa, joka ohjeisti ja neuvoi radan kulkua, sekä kiinnitti huomion kohtiin missä on tullut paljon virheitä. Tässä välissä Laura olikin ehtinyt tulla Pilven kanssa maneesille ja kiidin äkkiä kohti veryttelyä.

Otin todella rennon veryttelyn alle (jälleen kerran). Menin aika paljon käyntiä, ravissa reippaasti vähän pyöreäksi ratsasastaen ja laukassa sama homma kevyessä istunnassa. Pilvi tuntui todella hyvältä - oli reipas, vireä ja vastasi hyvin apuihin. Otin yhden hypyn noin 70-80cm esteelle, Pilvi oikein imi sille ja hyppäsi hienon hypyn. Päätin jättää veryttelyn siihen, turhaan ottaa hyppyjä alle kun on mennyt jo yhden radan eikä hevonen ole mikään uusi tuttavuuskaan.. Kävelin hetken ja otin vielä kierroksen ravia ja pari kierrosta laukkaa ennen vanhaan maneesiin lähtöä.

                                                              puhelinlaadulla taas mennään..

Eka este meni hyvin. Tokalle ajatukseni oli ollut ratsastaa pitkä tie, noh Pilvillä oli jäänyt päälle uusintamoodi ja hän päättikin itse oikasta esteelle tiukan kurvin ja tultiin kyllä aika pohjaan, onneksi hevonen kiipesi yli. Seuraava väli olisi ollut reipas kuusi askelta, mutta huonon hypyn takia otin suosiolla yhden askeleen lisää ja osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Loppu perusrata hyvin ja uusintaan! Uusinnan ekalle tuli taas aika lyhyt tie, mutta puhtaasti yli ja seuraavasta kanssa. Seuraavat kaksi pystyä pelasin hiukan varman päälle ja otin hieman pidemmät tiet, sillä Pilvi pudottaa vinohypyt harmittavan helposti. Sarjalle tuli aivan kaamea lähestyminen, täysin sama virhe mikä kävi edellisen ratsastajan kanssa. Tällä kertaa onnistuttiin kuitenkin kiipeämään puhtaasti yli ja sitten vielä viimeinen okseri, tidii puhdas rata! Olin tosi tyytyväinen, olin niin jännittänyt mitä tästä tulee kun mennään pitkästä aikaa 90cm, mutta onneksi mentiin! Nappasimme luokasta sijankin, ollessamme sijalla 3.

Hetken ikuisti ihana-Ilona

Myöhemmin sain tietää, että sain pronssia HeWin estemestaruudessa! Vielä kun laskettiin yhteistulokseen edellisen viikon koulukisa jonka voitimme, saavutimme kokonaiskilpailun voiton. Olin niin iloinen tuosta. Tuntsareiden jälkeen olin niin pettynyt kun ei mitaleja tullut niin nyt ainakin tuli :D Maailman paras Pilvi, piristi kyllä viikonloppua kummasti.

Koulukisat 22.11

  

Video on puhelimella kuvattu, sillä unohdin kameran kotiin joten siksi tuollainen "kapea"

Viime lauantaina Dumissa järjestettiin seurakoulukilpailuit, joissa samalla ratkottiin molempien seurojen (HeWi, TKR) mestaruudet. Itse menin tällä kertaa siis HeB:0, koska luokat oli rajattu siten että hevonen saa startata yhdessä luokassa vain kerran ja MK halusi mennä Pilvellä HeA, sillä hän on ehtinyt harjoitella kangilla koko syksyn ajan.

Kerrankin onni potkaisi ja sain startata ihan luokan alussa, lähtönumerolla 2. Itse tykkään mennä luokan alussa, sillä jännittän edelleenkin kipailuja niin paljon, varsinkin jos joudun stressaamaan ja katsoa monta rataa ennen omaani. Toisaalta tämä kutisti verkka-aikaa hieman, mutta asiasta ei aiheutunut ongelmaa. Otin aika rennon veryttelyn, eteenalas kaikissa askellajeissa, muutamat siirtymiset yms. Harjoitusravissa otin muutamat lisäykset ja voltit, laukassa lähinnä keskityin vain suoruuteen. Hevonen tuntui hyvältä avulta, joten en viitsinyt lyödä ylimääräistä painetta.

Rata meni kaiken kaikkiaan hyvin ja olin tyytyväinen. Ainoa mistä voisin itseäni nyt potkaista oli se etten kerännyt enempää ohjia käteen keskikäynnin jälkeen. Tajusin tämän radallakin, mutta jotenkin ajattelin "nääh se nyt skitsoo jos alan säätämään", joten korjasin asian vasta tokassa laukkaosuudessa. Noh, onneksi siitä nyt ei sinäänsä noottia tullut, mutta varmasti olisivat pisteet näissä arvostelukohdissa nousseet. Peruutus nyt oli perus meidän peruutus, mut sille en oikein voi mitään, ei ole vaan mahdollisuutta treenata sitä niin paljon. Tunneilla ne nyt useimmiten sujuvat jo ihan siedettävästi, eli ehkä voidaan kisoissakin joskus esittää sitä oikeeta peruutusta vastaava liike (tällä hetkellä kun ne tuppaavat muistuttamaan lähinnä jotain reining-liikettä..).

Eli tulos oli siis sen 64,8% ja tällä prosenttimäärällä napattiin luokan voitto, sekä myös HeWin seuramestaruus :) Olin todella iloinen ja hyvä fiilis on jatkunut nämä välipäivätkin! Pilvi oli sen pari kuukautta niin vaikea, onneksi se nyt tuntuu jo ohimenneeltä vaiheelta..

Ensi lauantaina on sitten vastaavat karkelot mutta esteillä! Itse olen menossa Pilvellä 90cm. Nyt kuitenkin on aika poistua ruudun äärestä, sillä missiona olisi olla Sir Gringon selässä yhdeksältä huomisaamuna. Joten Doodelidoo!

sitä sun tätä

Sunnuntaina olin ratsastamassa taas Gringolla. Tällä kertaa oli jotenkin vaikeampaa, hevonen oli jotenkin jäykähkö aluksi vaikka olin kävellyt 40min alkukävelyt maastossa. Vertyi kuitenkin ihan kiitettävästi, paitsi toisessa suunnassa en millään tahtonut saada asetusta rehellisesti läpi.. Vihdoin kun alkoi tuntumaan hyvältä "raviaika" jo loppuikin.. Pistän kyllä heikon esityksen osittain oman väsymykseni ja suoraan sanottuna ravinnonpuutten (:D) piikkiin, menin vasta aamu- ja päivätallin jälkeen ratsastamaan, ilman että olin syönyt mitään koko päivänä.

Keskiviikkona käytiin Peran kanssa kävelyllä, minkä jälkeen kävin ratsastelemassa kaverini ponilla. Mentiin Viken kanssa kentällä aika rennosti. Käynnissä yritin ratsastaa syvälle eteenalas, sillä viime kerralla kun menin ponilla tuntui että se tuuppasi alussa jäämään liian lyhyeksi. Ravissa sama juttu ja poni tuntui jo paljon kivemmalta. Tein lähinnä vaan kaarevia uria ja kolmikaarisia, muutamat väistöt suuntaansa. Laukkaa otin vähän vähemmän sillä pohja tuntui hieman kovalta, mutta muutamat ympyrät suuntaansa. Ratsastuksen jälkeen ajattelin, että lähden maastoon ravaaman loppuravit poni kun oli niin rauhallinen.. No joo, samantien kun olin siirtänyt raviin oltiinkin jo laukassa ja tunnen ponin takapään kevenevän kiittettävästi.. Käveltiin sitten loppumatka ja talutin vielä saman lenkin toiseen suuntaan.

Tänäänkin menin jo melko aikaisin tallille ja Gringon hoiteluiden jälkeen suuntasin taas alatalleille. Tällä kertaa ratsuna oli Murtopurojen toinen poni Lisbe, joka onkin jo vanha tuttu vuosien takaa. Se on kyllä niin pieni, niin miniatyyri ja kun en nykyään niin usein poneilla ratsasta niin herran jestas... Poni oli aluksi todella hankala, ei ole koskaan ollut niin vaikean oloinen. Emma kertoikin että ponilla on ollut nyt muutama helppo päivä, milloin sitä ei ole läpiratsastettu ollenkaan ja sen huomasi. Jouduin tosissani ratsastamaan, mikä oli ponin miniatyyrikoostakin johtuen erittäin vaikeaa... Pohkeet oli jossain ihme paikassa ja kaula tuntui 5cm pitkältä. Lopuksi poni tuntui jo ihan ookolta, joten komensin Emman jatkamaan. Emmalla poni meni pööfectisti.. Kipasin hakemassa Gringon tallista ja taluttelin samalla kun Emma käveli Lissulla loppukäynnit maastossa.


Olin myös tunnilla Pilvin kanssa, meni ihan kiitettävästi. Alkuraveissa Pilvi tuntui keveältä ja koitin lähinnä keskittyä itse omiin pohkeisiini. Minulla on välillä paha tapa keventäessäni "tuupata" jalalla joka toisella askeleella. Nyt kun poni tuntui suhteellisen hyvin vastaavan apuihin, niin koitinkin olla etten turruttaisi sitä jatkuvalla pohkeenkäytölläni. Mentiin tunnilla aika perusjuttuja, kun lauantaina kisoissa on Helppo B. Menen tällä kertaa itsekkin sen luokan, sillä Pilven toinen ratsastaja haluaa startata HeA, dumissa kun ei ole mahdollista mennä saman hevosen kaksi krt samassa luokassa..

Tehtiin siis voltteja kaikissa askellajeissa, sekä keskiraveja ja -laukkoja. Erityisesti laukkavoltit olivat sujuvia, Pilvi tuntui koko ajan todella mukavalta. Ravissa oikeaan meni helposti, vasempaan jouduin aluksi hieman muistuttamaan Pilviä sisäpohkeeni kunnioittamisesta, mutta toistoilla parani koko ajan huomattavasti. Lisäykset sujui molemmissa askellajeissa tosi hyvin, pitkästä aikaa ravilisäyksetkin lähtivät todella hyvällä energialla takaa. Ihan hyvä fiilinki tunnista, nyt kun viime aikoina ei ole ihan niin hyvin mennyt... Pieniä juttuja mitä itse pitää muistaa, niin hyvin menee :)

Terapiaratsu

Juuri kun olin vaipumassa alhaisimpaan syvämasennustilaan, saapui sunnuntai - Gringolla ratsastamis päivä. Oli aika inhottava sateinen sää, niin en viittinyt mennä ulos kävelemään vaan mentiin suoraan maneesille. Alkukäyntien jälkeen tein vain käyntityöskentelyä noin puolen tunnin ajan, sillä heppa tuntui olevan hieman jäykähkö parin vapaapäivän jälkeen. Gringo on onneks sellanen, että vertyy kyllä nopeasti mutta en oikein viitsi ottaa ravia alle ellei se tunnu täydellisen elastiselta jo käynnissä, kun noita vaivojakin on ollut.

Käynnissä tein aika perusjuttuja, väistöjä/avoja ja peruutuksia. Olen alkanut harjoittelemaan Gringolla peruutuksia, sillä se on oikeesti ihan mestari opettaja niissä :D Olen jo Pilvin kanssa opetellut peruuttamaan pelkästään istunnalla "nostamalla" istuinluita, mutta varsinkin kisatilanteissa tämä avain rentoon peruutukseen unohtuu liian usein ja tuloksena on "ratsastuskoulu avuilla" saavutettu mongoloidi. Sir Gringo ei sen sijaan edes alennu kuuntelemaan tällaisia säälittäviä puoliyrityksiä, vaan seisoo paikallaan siihen asti kunnes teet sen oikein. Nolottaa joskus maneesissa "jooh, tää GP heppa ei peruuta", mutta kyllä minä nyt jo osaan! Sen sijaan kaikki muidet liikkeiden suorittaminen on harvinaista herkkua, hieman siirrät pohjetta=täydellinen väistö. Tietenkään en vaadi Gringolta todellakaan sen koko kapasiteettia, tuskimpa se olisi sillon niin myötämielinen. Mutta mielissään se nöksöttelee, kun tehdään tällaisia perusjuttuja.

Ravissa otin vaan keventäen eteenalas ja molempiin suuntiin menin harjotusravissa parit ympyrät. Sain kerrankin pienen videopätkän! Täytyy sanoa, että oon tosi ilonen positiivesti yllättynyt siitä miten olen oppinut istumaan hepan ravissa. Se on siis todella korkea ja oikeastaan ainoa, mikä on koskaan tuntunut hankalemmalta istua kun Pilvipalleroisen... Luultavasti istuminen on helpottunut minulle siksi myös, että saan hepan kulkemaan entistä rennommin.

     

       Toi "mulkaisu" ovelle päin aiheutui kun joku pelottava ihminen kehtasikin astua sisälle :D


Gramaaneista (ihan estääkseni kaikki mussutusajatuksetkin), pidän niitä aina välillä ratsastaessani Gringolla omistajan käskystä. Erittäin harvoin turvaudun niihin jos koskaan, pyrin pitämään niitä niin löysällä miten voi ilman sotkeutumisen vaaraa. Gringo osaa olla aika reaktiivinen heppa, minkä takia ne ovat varotoimena, sillä kuntoutuminen on kesken. Omaehtoisesti en gramaaneja käytä, en ole koskaan kokenut niistä olevan mitään hyötyä ja useimmilla hevosilla ne minun mielestäni haittaavat . Gringo nyt ei normaalilla tuulella ollessaan erotu mitenkään onko sillä ne vai ei, sillä niiden tarkoitus ei ole vetää turpaa ryntäisiin ja tahdon myös tässäkin tapauksessa kunnioittaa omistajan toivetta.

Gringolla on muuten huomenna ultra! Saa nähdä, ollaanko paranemaan päin. Heppa on pysynyt niin hyvänä, että toivo on korkealla. Koskaan ei kuitenkaa tiedä, joten ei vielä nuolaista...